Maailmanpuun väki

MAAILMANPUUN VÄKI muinaiskulttuurissa

Euroopan metsäkansojen haltiakulttuuri on hyvin samantapainen Espanjasta Siperiaan saakka: ihmistä tukevat maan äitin väki ja ilman väki. Väki tarkoittaa väkevyyttä, voimaa.

MAAN ÄITI VÄKI on henkinen ja luonnollinen elinympäristömme

Jokaisella ihmisellä, kukalla, puulla, pensaalla, jäniksellä, kissalla ja hevosella on suojelushenki eli haltia. Siten olemme sidoksissa kaikkeen elävään, tuettuina kaikessa ja riippuvaisia suuresta kokonaisuudesta.
Tulikukka hoitaa sairauksiamme (yskä, haavat, herpes, munuais- ja virtsarakontulehdus), mustikka vatsavaivoja, hasselpähkinä antaa voimaa.
Maan äiti antaa keväällä kukkien kukkia ja syksyllä porkkanoiden valmistua.
Maan väki tulee meille haltioiden kautta – luonto on täynnä väkeä.
Jossakin paikassa tunnemme olomme erityisen miellyttäväksi, toisessa paikassa taas emme. Jokaisessa paikassa on omat haltiansa ja haltioiden väki. Paikkoja, joissa on erityisen hyvä väkikenttä, käytettiin riittipaikkoina. Muhussa on 65 luonnollista pyhää paikkaa, joihin ihminen voi tulla huolineen, mutta myös löytämään tukea onnensa jatkumiseen ikuisesti.
Haltiat ovat aina kotona, aina valmiina tukemaan meitä, mutta paras tapaamisaika on keskipäivä tai keskiyö. Riittipaikkaa ei saa koskaan ohittaa uhrilahjaa antamatta, silloinkaan, kun emme suorita riittiä. Tärkeä ei ole, mitä annetaan – se voi olla pienen pieni leivänpuru, viljanjyvä, suolarae tai muu – tärkeää on, että sidomme ajatuksemme väen tähän paikkaan. Meidän kaikkien henkisestä tuntemuksestamme tämän paikan haltiaväki kasvaa, sillä olemme myös itse väen välittäjiä. Näin tuemme haltioita ja kaikkia niitä, jotka tulevat tänne tukea etsimään.
Jos haluamme tukea oman onnemme ikuiseen jatkumiseen, teemme riitissä ihmisen merkin myötäpäivään, jos haluamme lopettaa sairauden, yhteiskunnallisen tai sielullisen ristiriidan, teemme ihmisen merkin vastapäivään.
Jossakin paikassa on hyvä kasvattaa viljaa ja toisessa paikassa virkistää henkisyyttään – maan äitin väki on kaikenkäsittävä.

METSAVANAN VÄKI liittyy maan äitin väkeen

Metsässä kulkiessamme löydämme tasapainon, hyväntahtoisuuden, avuliaisuuden… Metsavanalle uhrilahjan tuonnin jälkeen linnut eivät pelkää metsässä meitä, villieläimet eivät joudu paniikkiin. Metsä on metsän asukkien ja metsän kansan yhteinen koti.

Olemme sidoksissa kaikkeen kasvavaan ja elävään. Muhun ornamentti eli pykäläristi on kaiken kasvavan ja elävän symboli. Samassa merkityksessä sen tunsivat vanhat mesopotamialaiset kolmetuhatta vuotta sitten. Saman ornamentit tuntevat myös Amerikan intiaanit.

Meidän suojelushenkemme on aina meidän kanssamme. Jos meiltä tahtoo jokin epäonnistua, sylkäisemme kolmesti vasemman olan yli – teemme suojelushengelle DNA-anomuksen. Sellainen uhrilahja on palanen meitä itseämme ja paljon arvokkaampi kuin viljanjyvät, suola tai hevosenkengän naulat. Germaanit sylkäisevät vielä nykyisinkin kolmesti: ”Toi, toi, toi” ahdistetun rakkaan ihmisen olan yli. Näin tuodaan uhrilahja läheisen ihmisen suojelushengelle.

Maan äitin väki on haltioiden verkosto, jolla ihminen on tuettuna olemuksessaan jokaisena hetkenä. Tällainen tietoisuus on haltiakulttuurissa henkisyyden välittäjä, sillä kestääkseen ihmisen tulee olla haltioiden arvoinen – siveellinen ja inhimillinen. Se oli esivanhempiemme jokapäiväistä elämän käytäntöä – ainoa mahdollisuus kestävään elämiseen.

VEDEN VANHAN VÄKI liittyy maan äitin väkeen

Kun kävelemme meren rannalla, tunnemme voimaa tehdä jotain, viedä jotain päätökseen, luoda jotain. Siten toimii veden väki. Virolaisten Veden vanha on suomalaisilla Ahti. Veden vanhalle voi uhrilahjaksi tuoda hopeakorusta kaavittua hopeapölyä.

ILMAN VÄKI taivaan voimia, kosminen väki

Uku on virolaisilla ukkosen suojelija, suomalaisilla ylijumala. Itämerensuomalaiset ja skandinaavit tuntevat tässä merkityksessä Thorin, jumalten isän Odinin ja hedelmällisyyden jumalatar Friggin pojan. Toivomusriitit liitetään Ukuun. Kolme koputusta toivomuskiveen ovat symbolisia ukkosen jyrähdyksiä ja sopivat uhrilahjaksi. Yleensä emme saa toivoa mitään itsellemme, sillä itselle toivomalla voimme ahdistaa muita ihmisiä. Kun toivomme jotain rakkaimmillemme, läheisten ihmisten onni kääntyy meidän onneksemme – yksin metsässä ollessa emme voi olla onnellisia. Ukukivellä voimme löytää vastauksia yleisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin: yhteistoimintaan, yhteisön ulkopuolisiin vaaroihin, tulevaisuuden visioihin… Kaikki epäselvä selkeytyy Ukukivellä. Tavallisia uhrilahjoja ovat hopean esineestä raapaistut hopeapölyä tai kolikot.

Haltiakulttuuri muokkasi Euroopan metsäkansojen etiikkaa ja henkisyyttä tuhansien vuosien ajan ja on olemassa meidän alitajuntaamme siirtyneenä tähän päivään saakka.

Jotta ymmärtäisimme itseämme, meidän tulee ymmärtää esivanhempiemme haltiakulttuuria.