Luonnonuskonnon reitillä Muhussa voi hakea läheistä kosketusta ja elämyksiä vanhoihin uskomuksiin ratsastamalla.
Metsäkansojen muinaiskulttuuri ja luonnonuskonto on ollut hyvin samanlainen Espanjasta Siperiaan asti.
LLänsi-Euroopan historiallisesti vapaat kansat ovat oman muinaiskulttuurin unohtaneet. Erilaisia miehityksiä kokeneet kansat ovat säilyttäneet kosketuksen luonnonuskontoonsa kuten esim. eestiläiset ja siperialaiset.
Heidän identiteettinsä säilymisen vuoksi oli tärkeää pitää luja yhteys perinteiseen uskoon. Eestin itsenäistymisen myötä on herännyt kiinnostus tutkia omia juuriaan, niin myös sitä luonnonuskoa, joka on osa eestiläisyyttä ja on sitä vielä.
Aikaisemmin ihmisillä oli kyky samaistua luontoon ja tarvittaessa hakea siltä rauhaa ja energiaa ja sitähän ihmiset tekevät osittain nykyäänkin.
Aikaisemmin ihminen kysyi neuvoa tai apua luonnolta.
Metsän Tapiolta Suomessa.
Metsän Tönikseltä Eestissä.
Metsän Toorumilta Siperiassa.
On selvitetty, että jos kaalipenkkiä lähestyy huolehtiva emäntä, kaalit saavat positiivisen bioelektromagneettisen kentän, mutta jos kaalipenkkiä lähestyy leikkisät koiran pennut, kenttä muuttuu negatiiviseksi.
Bioelektromagneettinen kenttä tarkoittanee suurin piirtein samaa kuin luonnonuskontojen henget – jokaisella puulla, pensaalla, metsän osalla, tiellä ja lähteellä on oma kenttänsä eli henkensä tai haltijansa.
Aikaisemmin selvitettiin metsän haltijalle syy puun kaatamiseen ja pyydettiin häneltä siihen lupaa. Ihminen koki toimivansa tasapainossa itsensä ja luonnon kanssa.
Seitsemän tien taianomaisessa risteyksessä voi koputtaa kiveä ja esittää kiven haltijalle yhden henkilökohtaisen toivomuksen. Metsässä voi laskea alas laakeaa kiveä ja pyytää “kiviukkoa” ratkaisemaan henkilökohtaisen ongelman tai avustamaan sen ratkaisemisessa. Kuinka se toteutuu, riippuu eläytymisestä asiaan!